OLENKO SITTENKIN VAIN HERKKÄ?

Ajoittain törmään ajatukseen, ettei kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairautena ole olemassa, vaan kyse on ihmisten herkkyydestä tai muuten vain erilaisesta persoonallisuudesta.

hmm…

Olen perehtynyt asiaan melko perusteellisesti lukemalla, tekemällä töitä psykiatrisissa sairaaloissa ja olemalla itse potilas. Lukuisat tutkijat ovat paneutuneet asiaan vuosikausien ajan. On vaikea uskoa, että kyseessä olisi vain mielikuvituksen tuote tai tarve pitää yllä väärää uskoa sairauden olemassaolosta.

Loppujen lopuksi historialla ja lääkäreiden puheilla ei ole minulle kovinkaan suurta merkitystä – tärkein merkitys on kokemus kaksisuuntaisuudesta omalla kohdallani.

Kärsin vuosikausia elämästä, jossa oli koko ajan pitkiä jaksoja, joina en tuntenut olevani oma itseni. Toistuvasti ”heräsin” kummastelemaan, mitä taas olisi tapahtunut. Huipuissa tein asioita, jotka jälkeenpäin tuntuivat täysin vierailta, kaikkea en edes muistanut, ja masennuksen mustuudessa vajosin todella alas, olin toimintakyvytön ja valmis kuolemaan.

Kun viimein 18 vuotta myöhemmin sain kaksisuuntaisen diagnoosin, tunsin saaneeni selityksen pahasti elämääni vaikeuttaneelle oireilulle. Viimein ymmärsin, miksi en säännöllisin väliajoin tuntenut olevani oma itseni ja miksen pystynyt hallitsemaan elämääni. 

Diagnoosin jälkeen minulla on ollut hoitosuhde psykiatrian poliklinikkaan, jossa olen tavannut lääkäriä, psykologia ja sairaanhoitajaa. Hyvän lääkärin kanssa olen yhteistyössä löytänyt mutkien kautta lääkityksen, jonka johdosta viimein tunnen olevani oma itseni – en sätkynukke, jota joku kumma voima ohjailee.

Lääkitys ja hoitokontakti ovat merkittävät asiat sairauden hoidossa, mutta ehkä tärkein kokemus on kuitenkin ollut vertaisten, toisten sairastavien kohtaaminen. Viimeinkin kokemus siitä, että joku ymmärtää. Hämmentynyt olo, kun kuuntelee toisia ja tajuaa, että he ovat kokeneet saman – eivät ehkä aivan samoin koukeroin, mutta yhteinen punainen lanka löytyy lähes jokaisen sairastavan kanssa.

Itse ajattelen olevani varsin herkkä ihminen. Se on osa persoonallisuuttani. Herkkyyteni saa minut kokemaan syvästi sekä oman että toisten ihmisten tunteet ja elämän. Olen kuitenkin vakuuttunut siitä, että sairastan kaksisuuntaista mielialahäiriötä, joka ei ole osa personnallisuuttani vaan sairaus, joka pahasti oireillessaan ohjaa herkän mieleni aivan liian syvälle pimeyteen ja toisaalta yltiöpäiseen hyvänolontunteeseen, joilla on vähän tekemistä todellisuuden kanssa.

Haluan pitää herkkyyteni, mutta joka päivä toivon, että voisin olla terve.

Kuva: Pixabay