Minulla oli ystäviä, mutta tunsin olevani todella yksin, koska sisäinen maailmani tuntui poikkevan niin suuresti muiden maailmasta. Synkkyys oli niin kamalan pimeää ja iloinen meno aiheutti ikäviä asioita, joista oli vaikea puhua.
Kun vuonna 2006 yritin palata ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen työelämään, ei kestänyt kamalan pitkään, kun vointini romahti. Marraskuussa 2006 mieleni muuttui todella synkäksi, enkä nähnyt mitää syytä elää. Silloin tapasin elämäni ensimmäisen kerran ihmisen, jolle oli mahdollista puhua kaikesta. Vieläkään ei ollut oikeaa diagnoosia, mutta viimein kohtasin jonkun, joka ei silmäänsä räpäyttänyt, kun kerroin syvimmistä tunteistani ja ajatuksistani. Hän kuunteli ja kertoi omasta elämästään. Ymmärsi. Tämä kohtaaminen kosketti syvästi - se pelasti silloin elämäni, ja kantaa edelleen vaikeissa paikoissa.
Meni vielä melkoisen monta vuotta, kunnes sain oikean diagnoosin - vasta vuoden 2012 lopussa. Sen jälkeen aukesi uusi maailma monella tapaa. Mukavin asia olivat uudet ihmiset, vertaiset, jotka sairastivat samaa sairautta. Alkuun luin Ann Heberleinin kirjan ´En halua kuolla, en vain jaksa elää´ ja tunsin lukevani omaa tarinaani. Poliklinikalla työntekijä mainitsi netti ryhmistä ja löysin kaksisuuntaiset facebookista. Yht´äkkiä elämässäni oli joukko ihmisiä, jotka jakoivat samoja kokemuksia. En ollutkaan enää yksin. Saatoin jakaa omia ajatuksiani ja minua ymmärrettiin - ei pelästytty, ei vähätelty, ei yritetty väkisin piristää ja saatoin myös olla tukena muille. Häkellyttävä kokemus, joka vei mukanaan. Myöhemmin tapasin vertaisia sairaalassa, avohoidossa ja oireenhallintaryhmissä, sitten tuli mukaan toimiminen Kaksisuuntaiset ry:ssä.
Lähipiiristä saattaa joskus tuntua kummalliselta ja jopa ärsyttävältä, kun yht´äkkiä sairastuneen ympärillä on lukuisa joukko uusia ihmisiä, jotka sairastuneen mielestä tuntuvat olevan ainoita, jotka ymmärtävät. Voi tuntua jopa loukkaavalta ajatella olevansa toisen mielestä ihminen, joka ei ymmärrä.
Tässä kohtaa sanoisin terveille läheisille: On aika olla ärsyyntymättä. Vertaiset eivät vähennä läheisten merkitystä, mutta voivat olla merkittävä elämää ylläpitävä voima vaikean sairastamisen keskellä. Sairauteemme liittyy paljon asioita, joista on vaikea puhua. Kukaan muu kuin saman kokenut ei vain voi kunnolla ymmärtää. Vertainen tajuaa puolesta sanasta, missä mennään.
On myös sairastavia, jotka eivät halua erityisemmin muiden sairastavien seuraan. Toisia voi kantaa nimenomaan terveitten joukkoon kuuluminen. Olen itsekin miettinyt joskus sitä, pitäisikö pitää tauko kaikista sairastavista - voisinko paremmin, jos eläisin vain vanhojen, terveitten läheisteni kanssa?
En pysty, enkä halua. Olen menettänyt paljon sairauteni takia. Olen joutunut opettelemaan elämää oireiluni kanssa, eikä se ole ollut helppoa. Kun oireilu on ollut vuosia varsin voimakasta, sairautta on ollut mahdotonta työntää jonnekin takavasemmalle ja elää niin kuin sitä ei olisikaan. On ollut merkittävää, että on saanut ympärilleen ihmisiä, joille tämä kaikki on tuttua. Eikä sairaus ole ainut asia, joka yhdistää - olemmehan kaikki muutakin kun sairautemme. Miten hyviä ihmissuhteita tämän matkan varrelta onkaan löytynyt!
Mikään ei poista kaikkien läheisten ihmisten merkitystä, eikä sitä, että terveittenkin ystävien kanssa voi jakaa myös paljon sairauteen liittyviä asioita. Yhteys vanhoihin ystäviin on tärkeä asia. Silti yhteinen kokemus muiden sairastavien kanssa on asia, jota ei voi vähätellä.
Vertaisten kanssa voi kokea yhteisyyttä, jonka johdosta tiukoissakin tilanteissa on helpompi jaksaa. Vertaisilta voi saada tukea ja kysyä neuvoa epävarmoissa tilanteissa. Usein vertaisuus on iloa paremmista päivistä ja joskus vertaisuus on se asia, joka kannattelee jopa yli kuoleman.
TÄSSÄ MUUTAMIA VINKKEJÄ VERTAISTEN LÖYTÄMISEKSI
Netissä olen ollut mukana facebook porukassa: Kaksisuuntainen mielialahäiriö. Kaksisuuntainen mielialahäiriö hakusanalla löytyy facesta myös muita ryhmiä, mm. ryhmä läheisille.
Nykyään olen mukana Kaksisuuntaiset ry:ssä. Kyseessä on valtakunnallinen yhdistys, joka on tarkoitettu kaksisuuntaista mielialahäiriötä tai skitsoaffektiivista häiriötä sairastaville, sekä heidän läheisilleen. Tavoitteena on häivyttää mielensairauksiin liittyvää negatiivista leimaa sekä perustaa ja pitää yllä vertaisryhmiä eri puolella Suomea. Tällä hetkellä toimivista, yhdistyksen vertaisryhmistä saa tietoa alla olevista yhteystiedoista.
Yhdistyksen toimintaan voi osallistua ilman jäsenyyttä ja jäsenenä. Yhdistykseltä on mahdollista saada tukea vertaisryhmän perustamiseen / pitämiseen ja muutakin puuhaa riittää, jos vapaaehtoistoiminta tällä alueella kiinnostaa.
Kotisivut: https://kaksisuuntaiset.yhdistysavain.fi/
Sähköposti: kaksisuuntaiset@gmail.com
Facebook: Kaksisuuntaiset ry
Yhdistyksen infopuhelin on avoinna tällä hetkellä arkitiistaisin klo 11-13: 046 562 3409.
HELMI on mielenterveyskuntoutujien etujärjestö ja toimintayhteisö. Helmi elää ja vaikuttaa käytännön ruohonjuuritasolla ja tärkeimpiä asiantuntijoita ovat toimintaan osallistuvat. https://mielenterveyshelmi.fi/
Omilla psykiatrian poliklinikoilla / mielenterveystoimistoilla tulisi olla mahdollisuus osallistua oireenhallintaryhmään. Poliklinikat / toimistot voivat myös järjestää muita ryhmiä.
Tässä nyt muutama vinkki vertaisten löytämiseksi. Jos mieleen tulee muita tahoja, laita ihmeessä tiedoksi kommentteihin!
Toivottavasti kukaan ei jää yksin!!
