Takana on raskas syksy ja pitkästä aikaa ihan kunnollinen masennus sitä edeltävän sahalaidan jälkeen. Jokainen pudotus tuntuu aina melko rankalta, mutta olen niin tottunut masennukseen, että pärjäilen sen kanssa loppujen lopuksi suhteellisen hyvin. Takaraivossa on koko ajan ajatus siitä, että olo jonkin ajan päästä helpottaa. Pakko kuitenkin myöntää, että kärsivällisyys on ollut koetuksella. Nyt tuntuu, että voimat alkavat hitaasti palaamaan. Ensimmäinen merkki voinnin paranemisesta on se, että olen istahtanut taas blogin äärelle. Toiveissa olisi myös, että kuntoilu pääsisi pikkuhiljaa käyntiin.
Nyt jatkan kirjoittamista ja toivon, että hetken päästä saan julkaistua seuraavan tekstin.
Mukavaa kevään alkua kaikille ja voimia elämän keskelle 💜
