UUDEN VUODEN KYNNYKSELLÄ

Ahdistuneena, hieman pelokkaana, mutta varovaisen toiveikkaana seison uuden vuoden kynnyksellä. Sairauden kanssa kipuilusta ei tunnu pääsevän eroon ikinä, mutta ennen tätä viimeisintä romahdusta, olin jo oppinut asettelemaan arkeni niin, että se tukee vointiani, eikä sitä pahenna. Sitä kohti taas astellaan, raivostuttavan hitaasti, mutta kuitenkin. Ehkäpä viimeisin vastoinkäyminen on myös opettanut jotain tärkeää. En ainakaan ehdoin tahdoin enää kahmi elämääni tekemisiä, jotka saavat veneen pahasti keikkumaan. 

Kovasti ikävöin blogiani, sillä tästä ehti muodostumaan myös tärkeä, vointia parantava tekijä. Eiköhän tekstiä ala taas syntymään, kun olo helpottaa.

Toivon hyvää mieltä ja valoa kaikkien Uuteen Vuoteen. 💜

ON TULLUT AIKA HILJENTYÄ

Varsin raskaan syksyn jälkeen ja sairauden myrskytessä, on tullut aika pysähtyä ja rauhoittaa elämä niin hyvin kuin mahdollista. Jos pää ei rauhoitu muuten, otetaan avuksi lisälääkitys, mutta tärkeintä on kuitenkin arjen rauhoittaminen. On aika laittaa kone kiinni ja hiljentyä rauhalliseen joulun odotukseen - keskittyä perheeseen ja levätä mahdollisimman paljon. Jouluun liittyy paljon erilaisia asioita, jotka ennen aiheuttivat kovasti stressiä. Viime vuonna pääsin irti kaikista pakoista ja se onneksi auttaa nyt, kun mieltä taas haastetaan. On oikeasti mahdollisuus lepoon. 

Nyt on hyvä sytytellä kynttilöitä ja muistaa, että vaikka ennen joulua koittaa vuoden pimein päivä, niin sen jälkeen ollaan taas matkalla kohti valoisampaa aikaa.

Rauhaisaa joulunaikaa kaikille elämän pienissä ja suurissa myrskyissä, sekä tietenkin myös tyynissä vesissä💜.

"Elämä luo kauneutensa pimeydestä ja valosta."
J.L. Runeberg