sunnuntai 30. joulukuuta 2018

UUDEN VUODEN KYNNYKSELLÄ

Ahdistuneena, hieman pelokkaana, mutta varovaisen toiveikkaana seison uuden vuoden kynnyksellä. Sairauden kanssa kipuilusta ei tunnu pääsevän eroon ikinä, mutta ennen tätä viimeisintä romahdusta, olin jo oppinut asettelemaan arkeni niin, että se tukee vointiani, eikä sitä pahenna. Sitä kohti taas astellaan, raivostuttavan hitaasti, mutta kuitenkin. Ehkäpä viimeisin vastoinkäyminen on myös opettanut jotain tärkeää. En ainakaan ehdoin tahdoin enää kahmi elämääni tekemisiä, jotka saavat veneen pahasti keikkumaan. 

Kovasti ikävöin blogiani, sillä tästä ehti muodostumaan myös tärkeä, vointia parantava tekijä. Eiköhän tekstiä ala taas syntymään, kun olo helpottaa.

Toivon hyvää mieltä ja valoa kaikkien Uuteen Vuoteen. 💜


2 kommenttia:

  1. Hei, törmäsin blogiisi sattumalta. Minulla diagnosoitiin v. 2014 kaksisuuntainen, kakkostyyppi tosin. Mukavaa jos aiot jatkaa blogin pitämistä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka! Mukavaa saada tällainen viesti kaiken keskelle. Juuri olen pyöritellyt päätäni sen suhteen, mitä tehdä, kun vointi vielä melko heiveröinen. Kun on tapana mennä vähän äärestä laitaan, tulee ajoittain mieleen lyödä hanskat tiskiin, kun asiat eivät etene. Viestistäsi voimaantuneena jatkan kyllä kirjoittamista edelleen. Tämä on ollut tärkeä juttu itselle, mutta aallon pohjoissa välillä vain tuntuu, että kaikki on turhaa.

      Poista

Jokainen kommentti otetaan hyvillä mielin vastaan!