Oireettomana 91 päivää.
Outo olo.
Takana vuosikausia vaikeaa oireilua. Ei raskaita hetkiä, vaan raskaita vuosia. Monia hetkiä, joita ei olisi halunut ikinä elää.
Ja nyt. Tämä.
On kummallista, kun mieli ei poukkoile mihinkään.
En tiedä, kuinka paljon tämä näkyy ulospäin, mutta muutos omassa päässä on valtava. Tunteet kyllä vaihtelevat ja olen yhä herkkä itkuille ja nauruille. Otsakin rypistyy ja ärähtelen, mutta kaikki on "normaalin" Ellan persoonasta kumpuavaa. Pystyn usein pysähtymään, ennen kuin syljen sanoja suustani. Ajatukset ja tunteet eivät poukkoa villinä mylläkkänä päässä ja sotkeudu toisiinsa. Olen oma rauhallinen ja lempeä itseni tilanteissa, joita en ole vuosiin kestänyt oireilun riehuessa päässäni. Jos olen äreä, olen sitä siksi, että joku potuttaa, enkä siksi, että päässäni möyryää mörköjä. En tunne, että sairaus vie mennessään. Enää ei tunnu edes siltä, että olisin ruorissa, pitämässä oireilua kurissa. Tunnen vain olevani. Eläväni. Ilman oireita.
Mielen rauhoittumisen lisäksi tasainen olo on myös mahdollistanut joitain asioita.
Itselle tärkeä muutos on se, että olen voinut vähentää iltalääkitystä. Aamun tokkura ei ole enää aivan niin paha kuin ennen. Pystyn ajamaan pidempiä matkoja autolla, kun silmät eivät koko ajan koeta väkisin painua kiinni. Ehkä pääsemme vielä pienempään annokseen tämän rauhoittuneen pään johdosta, ja tilanne paranee entisestään. Jos emme pääse pidemmälle, on tämäkin jo iso asia.
Eräs pieneltä kuulostava, mutta itselle suuri muutos on se, että olen vuosikausien tauon jälkeen pystynyt taas lukemaan. Minä, aikaisemman elämäni suuri lukutoukka, en ole pystynyt kunnolla lukemaan viiteentoista vuoteen. Olen ikävöinyt kirjoja aivan valtavasti. Ja nyt olen taas rakkaan asian äärellä. Luen, pystyn keskittymään ja muistamaan lukemani. Tarinat vievät mennessään. Olen pitkään korvannut kirjat elokuvilla. Elokuvatkin kertovat hienoja tarinoita, mutta kirjat tarjoavat aivan toisen maailman. Olen kiitollinen tästä muutoksesta.
Muutoksia ei ole paljon, mutta ne ovat merkittäviä. Kun elämä on tuntunut olevan täynnä pelkkiä kynnyksiä ja kuiluja, ja on ollut tunne, kuin siivet olisi leikattu, pienetkin hyvät asiat tuntuvat äärettömän hyvältä. Niin hyvältä, että sitä on vaikea pukea sanoiksi.
Mitä tulevaisuus tuokaan tullessaan? Saanko nauttia tästä pidemmän aikaa? Voiko tasainen mieli mahdollistaa muitakin uusia asioita? Hieman jännittää. Ennenkin on käynyt niin, että lääkeet alkuun purevat hyvin, mutta lakkaavat sitten toimimasta. Nyt hyvää aikaa on kuitenkin kestänyt niin kauan, että uskallan jo hieman toivoa jatkoa hyvälle jaksolle. Tapahtuu nyt mitä tahansa, täytyy jatkaa kuten ennenkin; hetki kerrallaan, parhaansa mukaan kaikesta hyvästä iloiten.
Toivon kaikkea hyvää jokaiselle omalla polullaan 💜.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jokainen kommentti otetaan hyvillä mielin vastaan!