HUTERA OLO

Vointi parani selvästi viideksi päiväksi, kunnes en taas meinannut saada kunnolla unta ja olo alkoi lepattamaan. Olin levoton, keskittymiskyvytön ja kireä, kun oli soittoaika psyki polin hoitajalle. Heti ensimmäiseksi sanoin, että olo on sekava ja levoton ja on vaikea keskittyä. Sitten puhuin ulos puolen vuoden synkän jakson ja viiden päivän paremman olon, ja lopuksi pelon siitä, ettei vointi vieläkään parane. Hoitajapa tarttui hienosti viiteen parempaan päivään, ei päässyt niistä irti ollenkaan, vaan toisteli, että nythän näyttää vointi olevan aika hyvä. (Juu, se sama hoitaja, joka edellisessä puhelussa synkkimmillä hetkilläni totesi, että eikö siihen jo totu...)

Miksi synkät asiat, pelot ja huterat olot on niin vaikeaa kohdata? Hämmentävää. Psykiatrian puolella työskennellessäni totuin siihen, että näiden asioiden läpi käyminen oli jokapäiväistä. En muista kohdanneeni sairaalassa montaakaan kaksisuuntaista ihmistä, joilla elämä ja terveydentila olisivat olleet erityisen hyvin tasapainossa ja moneen kertaan jouduttiin yhdessä miettimään, miten selvitään seuraavaan päivään ja sitä seuraavaan, jotta lopulta selvittäisiin siihen asti, kunnes parempi päivä koittaa. 

Onhan tämä rasittavaa. Olisi tietysti paljon kivempaa, että olisin edelleen se helppo potilas, jonka lääkkeet pelittävät suht mukavasti ja olo on sillä tavalla tasapainossa, ettei tukea juurikaan tarvita. Olisin mielelläni se potilas ja se psyykkisesti sairas lähimmäinen, joka ei aiheuta suuremmin vaivaa, vaan vaikuttaa mahdollisimman normaalilta. Yritän parhaani, mutta ikävä kyllä, se ei juuri nyt ihan täydellisesti onnistu.

Onneksi takana on monta sairauden vuotta, joten kokemusta riittää. Vaikka toivoinkin erilaista tukea hoitajalta, pärjään ilmankin. Kun vointi on vähän parempi, ei yksinkään taivaltaminen tunnu niin vaikealta.  Askel on vähän hutera, ja hieman pelottaa, mitä seuraavan mutkan takaa paljastuu, mutta taas matka jatkuu. Ensi kuussa on lääkärin aika, ja on taas mahdollista yhdessä pohtia, missä vaiheessa matkaa ollaan. 

Voimia kaikille, oman matkan varrelle 💜