Vaikka herkkänä tunneihmisenä on ollut vaikea asettua tähän tilanteeseen, olen nyt törmännyt asiaan, joka on auttanut jaksamaan. Rakkaus ei ole kadonnut mihinkään. Hämmentyneenä olen seissyt tämän asian äärellä.
Monesta asiasta tulee vähemmän tärkeitä, kun tunne-elämä katoaa. Ihmisten kohtaaminen muuttuu vaikeammaksi, kiinnostus ympärillä olevaa elämää kohtaan laimenee. Kuitenkaan lasteni, mieheni, lapsuuden perheeni ja parhaitten ystävieni merkitys ei ole kadonnut mihinkään. Minä olen kiinnostunut, minä haluan pitää huolta, minä olen valmis tekemään paljon sen eteen, että rakkaimmillani olisi kaikki hyvin. Vaikka tunteet ovat hukassa, on rakkaus tallella.
Miten tämä on mahdollista? Miten voin rakastaa, jos tunteet ovat poissa?
Olen tullut siihen lopputulokseen, josta pidän lujasti kiinni. Rakkaus ei ole ensisijaisesti tunne, se on tieto. Rakkaus ei saa syvintä muotoaan tunteissa, vaan teoissa.
Uskon, että rakkaus on tunteena, ajatuksina ja tekoina kasvanut vuosien varrella niin vahvaksi, ettei tunteiden latistuminen ole saanut sitä horjahtamaan. Masentuneet ajatukset ovat saaneet minut jälleen kerran epäilemään kaikkea mahdollista, mutta rakkaus pitää pintansa. Vaikka olen epäillyt oman elämäni merkitystä, en ole epäillyt omaa rakkauttani. Vaikka tunteet eivät ole värittäneet arkeani, en ole lakannut tekemästä rakkauden tekoja.
Se, että tiedän rakastavani on lohdullinen tieto masennuksen keskellä. Tämä tieto on herättänyt toivon siitä, että jossain vaiheessa voin voida paremmin. Tämän tiedon takia, haluan tulla parempaa kuntoon. Tämä tieto helpottaa jokaista hetkeä ja se on lievittänyt masennusta. Haluan toki vielä tuntea, mutta tämän tiedon varassa on helpompaa toipua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jokainen kommentti otetaan hyvillä mielin vastaan!