Edellisestä tekstistä on reilu kuukausi. Maniavireen puskiessa koko ajan pintaan, en ole yksinkertaisesti pystynyt kirjoittamaan mitään järjellistä. Olen aloittanut lukuisia kertoja ja päätynyt täysin sekavaan ajatuksen virtaan. Nyt on tapahtunut iso muutos.
Toukokuun lopulla pyrittiin nostamaan yhtä lääkeistäni, jotta maniavire saataisiin katkaistua. Ei toiminut. Tokkuraisuus vain lisääntyi, mutta levottomuus ja ärtymys eivät poistuneet. Tulimme siihen tulokseen, että on aika kokeilla uutta lääkettä. Ensin vähän vanhaa alemmas... vointi huononi... sitten vanhaa vähän ylemmäs ja uusi rinnalle. Ärsyttävää venkslaamista. Ja nyt: mieliala on tasaisempi kuin vuosiin. Ei yhtään maniaa, ei masennusta, ei sekamuotoista. Ilokseni voin todeta, ettei myöskään latteata, eikä jähmeätä. Tunnen itseni taas kunnolla omaksi itsekseni.
Kun reilu kahdeksan kuukautta sitten tuli paha romahdus kuuden paremman vuoden jälkeen ja aloin pitkän tauon jälkeen taas kirjoittamaan blogiani, oli ajatukseni kirjoittaa itseni läpi synkän ryteikön valoisemmille poluille - näinkö on nyt päässyt käymään?
Totta kai tuntuu kurjalta, että taas jouduttiin lisäämään repertuaariin uusi lääke. Mitä nämä kaikki lääkkeet minulle pitkässä juoksussa tekevät? En voi kuitenkaan jumiutua tällaisiin aatoksiin. Minä elän nyt ja nyt on mahdollisimman hyvin huolehdittava mielen tasapainosta ja toimintakyvystä, etten ole jatkuvassa hengenvaarassa ja pystyn pitämään hyvän huolen lapsistani. Jos lääkkeet auttavat selviytymään, olen kiitollinen.
Voiko tämä tosiaan tapahtua? Saattaako olla niin, että reilun kahdeksan kuukauden ylettömän raskaan ajan jälkeen löytyy rauhallinen tasapaino? Voisiko näin vahva rauhan tunne olla mahdollinen pidemmänkin aikaa?
Mielen tasapaino ei tee elämästä tasaista, vain hyväntuulista ja ongelmatonta. Edelleen elämässä on vaikeita asioita, hankalia tunteita ja ajatuksia, mutta niiden kohtaaminen on kuitenkin täysin erilaista, kun mieli ei venkoile joka suuntaan. Elämässä olevat ongelmat näyttäytyvät erilaisessa valossa ja oman olon vakautuminen mahdollistaa ehkä niidenkin käsittelemisen eri tavalla.
Lääkemuutos on hyvin tuore, joten suuria johtopäätöksiä ei vielä voi tehdä, mutta koetan jättää epäilykset taka-alalle ja nauttia nyt tästä mielen tasapainosta. Menneet kokemukseni ovat saaneet elämän tuntumaan aika karulta ja yksinäiseltä, mutta tässä rauhallisessa valossa karu näyttää kauniilta ja elämä tuntuu mahdollisuudelta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jokainen kommentti otetaan hyvillä mielin vastaan!